PRIORISOINTI! kyllä, vähintään kissankokoisin kirjaimin, tummennettuna, kursivoituna, alleviivattuna ja huutomerkki perässä. mun mielestä superlatiiveja ei voi käyttää liikaa eikä voi muitakaan tehostuskeinoja (okei, voi, mutta tässä tapauksessa ei). priorisointi on mun uus, yliopistovuonna päätään yhä enemmän nostanut mielen sisäinen mörkö, joka ulos päästessään saa mut joko tuohtumaan eli superpälättämään tai sit tekee musta täysin tunnottoman mykän möykyn. Joka tapauksessa (välihuomio: en osaa päättää alotanko lauseita isoilla kirjaimilla vai käytänkö tehoste-/tyylikeinona pienellä kirjaimella alottamista, joten teen sen kaikista huonoimman vaihtoehdon eli käytän molempia. tän pienen sivuseikan avulla päästään itseasiassa aika hyvin asian ytimeen, priorisoinnin alkulähteille; päätöksen teon vaikeuteen), mutta siis joka tapauksessa priorisointi muodossa tai toisessa menee mulla lähes poikkeuksetta tunteisiin, koska se on niin mrrr *** vaikeeta! (tää on niitä harvinaisia til...
kynttilän valossa, vaaleanpunaisen värimaailman ympäröimänä, höyryävä teekuppi kädessä ja korvissa juha tapion uusi levy. suihkunraikkaana ja ramasee ihanan makeasti. menneen viikon kauniit muistot puuroutuvat pehmeäksi pumpuliksi, mieli on kuin vaahtokylvyssä. tovin oon jo haaveillut ajatusjuoksun kiteyttämisestä sanoiksi, tunnelmapohjasesta raapustamisesta, vähän runollisesta kirjotushetketkestä ja nyt se on tässä. pään tyhjennys ennen sänkyyn sammumista. eikä mua oo humalluttanut mikään vettä vahvempi vaan pelkästään tää elämän meno. bussissa lepäsin auringosta heräsin helsingissä seikkailin kerran ärsyynnyin messussa voimia keräsin kotimatkalla huonolta fiilikseltä pelastuin kun kaverin junaan hyppäävän huomasin siitä ilostuin ja mielen hassun hitauden väsymyksen piikkiin tällä kertaa panisin pienenä en suostunut ikinä myöntämään, että mua väsyttää. nyt teen sen mielelläni, kai musta on tullut vähän aikuinen tai ainakin aiku...