Siirry pääsisältöön

Tekstit

priorisointi - mielen sisänen mörkö

PRIORISOINTI!   kyllä, vähintään kissankokoisin kirjaimin, tummennettuna, kursivoituna, alleviivattuna ja huutomerkki perässä. mun mielestä superlatiiveja ei voi käyttää liikaa eikä voi muitakaan tehostuskeinoja (okei, voi, mutta tässä tapauksessa ei). priorisointi on mun uus, yliopistovuonna päätään yhä enemmän nostanut mielen sisäinen mörkö, joka ulos päästessään saa mut joko tuohtumaan eli superpälättämään tai sit tekee musta täysin tunnottoman mykän möykyn. Joka tapauksessa (välihuomio: en osaa päättää alotanko lauseita isoilla kirjaimilla vai käytänkö tehoste-/tyylikeinona pienellä kirjaimella alottamista, joten teen sen kaikista huonoimman vaihtoehdon eli käytän molempia. tän pienen sivuseikan avulla päästään itseasiassa aika hyvin asian ytimeen, priorisoinnin alkulähteille; päätöksen teon vaikeuteen), mutta siis joka tapauksessa priorisointi muodossa tai toisessa menee mulla lähes poikkeuksetta tunteisiin, koska se on niin mrrr *** vaikeeta! (tää on niitä harvinaisia tilante
Lähetä kommentti
Lue lisää
Uusimmat tekstit

haukotus

kynttilän valossa, vaaleanpunaisen värimaailman ympäröimänä, höyryävä teekuppi kädessä ja korvissa juha tapion uusi levy. suihkunraikkaana ja ramasee ihanan makeasti. menneen viikon kauniit muistot puuroutuvat pehmeäksi pumpuliksi, mieli on kuin vaahtokylvyssä. tovin oon jo haaveillut ajatusjuoksun kiteyttämisestä sanoiksi, tunnelmapohjasesta raapustamisesta,  vähän runollisesta kirjotushetketkestä ja nyt se on tässä. pään tyhjennys ennen sänkyyn sammumista. eikä mua oo humalluttanut mikään vettä vahvempi vaan pelkästään tää elämän meno. bussissa lepäsin auringosta heräsin helsingissä seikkailin kerran ärsyynnyin messussa voimia keräsin   kotimatkalla huonolta fiilikseltä pelastuin kun kaverin junaan hyppäävän huomasin  siitä ilostuin  ja mielen hassun hitauden väsymyksen piikkiin tällä kertaa panisin   pienenä en suostunut ikinä myöntämään, että mua väsyttää. nyt teen sen mielelläni, kai musta on tullut vähän aikuinen tai ainakin aikuisempi. käytin jopa hiss
Lähetä kommentti
Lue lisää

epäonnistumisen pelko

Mind blow -efekti. Tajusin, miks reagoin tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Sain kiinni pääni valtaavan tunteen hännästä. Hokasin uuden syy-seuraus-suhteen ajatusteni maailmassa. Pysäytin entropian kasvun; mieleni luonnollisen pyrkimyksen kohti epäjärjestystä. Ymmärsin, miksi mulle tuli ikävä tunne.  Mä oon useemman kerran miettiny, että mä en osaa riidellä. Tai ainakaan mä en tykkää riidellä ja kavereiden kanssa se onkin ollut suhteellisen helppo välttää. Perheen kesken sanahakaa tietty joskus tulee; kun asutaan (asuttiin) saman katon alla ja oli nää kuuluisat äiti-tytär-, isä-tytär- ja isosisko-pikkusisko-suhteet niin eihän pieniltä jännitteiltä ja erimielisyyksiltä voinu välttyä. Mutta mun pääpointti oli se, että lähes poikkeuksetta mun "riitely" päätty itkuun. Hyvin harvoin mä panin huutaen vastaan satavarmana omasta kannastani , mitä ny joskus pikkusiskon kaa kiistellessä leikitäänkö petshopeilla vai meiän ite keksimillä hahmoilla.     Identifioin itteni helpo
Lähetä kommentti
Lue lisää

vuoristorataelämää

Pitkästä aikaa settiä tänne blogin puolelle, niimpä tää onki tällänen fiilis-painotteinen tilannepäivitys eli vähän niinko kuulumisten kertomista pienellä twistillä! Viimesimmän viikon mulla on ollu kiusana arkiallergia (loma-allergian pikkusisko, selitän kohta lissää), mutta maanantai-iltana raamiksen jälkeen tunteet ja niiden mukana ilo palas taas tajuntaan ja niimpä nää viimiset kaks päivää onki menny sitä juhliessa, eli toisessa ääripäässä; super hyvillä fiiliksillä. Nyt istun mein yliopiston vihreillä tuoleilla (samoilla, joiden mukavuutta fiilistelin jo soveltuvuuskokeessa) ja yritän rauhottua. Hypin nimittäin pääni sisällä koko pianotunnin ihan ylikierroksilla. Mulla on jano ja mulla oliskin repussa yks mountain dew'n ja energiajuoman sekotus, jonka sain yrityspäivien mainoskojulta (studiamessut part2), mutta sen juominen ei olis ehkä mikään kaikista järkevin veto tai ainakaa auttais näihin mun keskittymisvaikeuksiin. Taustatietona, että en o ikinä juonu energiajuomaa kahta
Lähetä kommentti
Lue lisää

tieteellisyydellä maustettuja sanaleikkejä

Heisulivei pitkästä aikaa!  Tänään tuleeki sit vähän erilaista, uutta ja ihmeellistä tekstiä (nojoo en lupaa mitään, etten joudu sanojani syömään). Nimittäin julkasen mun ensimmäisen tieteellisen tekstin , tai ainakin mun omaa tieteellistä tekstiä analysoivan tekstin. Kyseessä on siis KASORIENT -kurssimme tehtävä, jonka aikoinaan kirjoitin loppuun lisäaikaviikon viimeisen päivän viimeisillä tunneilla (lisäaikaviikko olikin sillon aikamoinen rukousvastaus ja -ihme, parasta oli, ku huomasin, et priorisointi kannatti: menin ihanaan Kohtaamo -iltamessuun, vaiks olis pitäny tehdä tota esseetä ja sit mulle siunaantukin viikko lisäaikaa - halleluja!)  Mun kummitäti siis vinkkas, kun tätä blogijuttua alotin, että yks, mistä täällä kannattaa höpistä on mun luokanopettajaopinnot, sillä ne herättää varmasti kiinnostusta. Sitä vinkkiä noudattaen kirjotan siis nyt ensimmäisen yliopistoa käsittelevän blogitekstini ja sen kunniaksi myös kuvitan sen kuvilla, joissa mulla on päällä mun ikioma ih
1 kommentti
Lue lisää

paras joululahja

Taas istun saman keittiön pöydän ääressä, mutta nyt ulkona ei paista kirkas pakkasaurinko vaan sysimusta yö. Vastapäisen kerrostalon pihasta loistaa kylläkin ulkokuusen valot, josta muistuu mieleeni meidän oman olohuoneen tekokuusi - voisikohan sen jättää siihen odottamaan ensi joulua? Ehkä se auttaisi meitä unohtamisen ammattilaisia muistamaan joulun ihmeen useamminkin kuin vain kerran vuodessa, tai ainakin niin säästyisi siivoamisen vaivalta. Suunnitelmissa oli askarrella kuusen alle lahjapaketti, jossa lukisi isolla JEESUS (jälleen erään ystäväni esimerkin inspiroimana), mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Onneksi tutun joululaulun sanat pitävät paikkansa silti. Jeesus syntyi maailmaan tuomaan meille valon ja vapauden eikä se totuus muutu, vaikka meiän koko joulu kuluis kyynelsilmin, känkkäränkkäillen tai sängyn pohjalla lahnaillen. Onneks joulun sanoma ei oo riippuvainen meiän fiiliksestä tai edes joulukuusen olemassaolosta tai olemattomuudesta.  "Kiitos sulle, Jeesuksemme
Lähetä kommentti
Lue lisää

extemporee - rakastamani elämäntapa

Onnellinen olen , kiitos teidän ihanien kommenttien koskien tätä blogiani - kiitos! Niin onnellinen, että oli pakko ilostuttaa teitä tänään tuplajulkasulla blogin perustamisen kunniaksi ;) Saanko esitellä erään lempisanoistani, nimittäin extemporee ! ja parhaiten se luontuu, kun mukaan yhdistää rukoilun. Jumalan johdatus on paras ratkasu tappavaan tylsyyteen, kuolettavaan kauhuun, murisevaan mahaan, luhistuvaan lompakkoon, ikuiseen itkuun, oikukkaaseen onnellisuuteen, yhtäjaksoiseen yksinäisyyteen tai ihan mihin vaan! Ja ennen kuin ehditte kukaan sanoa mitään mun liiasta sinisilmäsyydestä tai Afrikan lasten hädästä niin vastaan, että "se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on mahdollista Jumalalle" (Luuk. 18:27) ja kyllä, maailmassa on paljon pahaa ja ei, en tiedä miksi, mutta tiedän, että Jumala on hyvä. Mutta asiaan, extemporee ja rukoilu. Mietin tässä edelleen yöpuvussa heiluessani, että missäköhän päivälliseni söisin ja kenenköhän kanssa. Toiveeni olisi opiskelijab
Lähetä kommentti
Lue lisää