paras joululahja

Taas istun saman keittiön pöydän ääressä, mutta nyt ulkona ei paista kirkas pakkasaurinko vaan sysimusta yö. Vastapäisen kerrostalon pihasta loistaa kylläkin ulkokuusen valot, josta muistuu mieleeni meidän oman olohuoneen tekokuusi - voisikohan sen jättää siihen odottamaan ensi joulua? Ehkä se auttaisi meitä unohtamisen ammattilaisia muistamaan joulun ihmeen useamminkin kuin vain kerran vuodessa, tai ainakin niin säästyisi siivoamisen vaivalta. Suunnitelmissa oli askarrella kuusen alle lahjapaketti, jossa lukisi isolla JEESUS (jälleen erään ystäväni esimerkin inspiroimana), mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Onneksi tutun joululaulun sanat pitävät paikkansa silti. Jeesus syntyi maailmaan tuomaan meille valon ja vapauden eikä se totuus muutu, vaikka meiän koko joulu kuluis kyynelsilmin, känkkäränkkäillen tai sängyn pohjalla lahnaillen. Onneks joulun sanoma ei oo riippuvainen meiän fiiliksestä tai edes joulukuusen olemassaolosta tai olemattomuudesta. 

"Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme."

Mun jouluun mahtu monta kivaa juttua, mutta siinä sivussa monta ei-niin-kivaa. Mun loma-allergia nosti taas joulun pyhinä päätään, joskus siitä teen vielä pidemmänkin postauksen, mutta lyhyesti suomennettuna se on osaamattomuus lomailla eli ottaa rennosti ja olla vaan. Etukäteen ja jälkikäteen ajateltuna musta oli ihanaa viettää joulu perheen kanssa mökillä; kinosten piirittämänä kaukana kaikesta, syödä suklaata ja pelata sanajahtia. Mutta sillä hetkellä mun mieli ei suostunutkaan sitä niin helposti uskomaan vaan syöksi ulos kyyneleitä, vaikka yritin painaa nappia nimeltä nauru. Lopullinen syy näihin hehtaarin kokoisiin vesipisaroihin jäi jälleen   tuntemattomaksi jos ei lasketa mukaan ihanaa Kate Jacobs:in kirjaa Pieni lankakauppa tai syksyn mukanaan tuomien muutosten jälkimaininkeja. Saunan jälkeiset vilvoittelukärrynpyörät ja iskän kanssa puiden hakkuussa kisaaminen osoittivat kuitenkin, että nauru-nappula on yhä olemassa ja loppujoulusta se rupesi tottelemaan käskyjä useamminkin. Silti huokaisen helpotuksesta, kun tuo suurten odotusten ja tavaratalojen kassakoneiden riemujuhla on ohi. Saatan kyllä kuunnella joululauluja joku kaunis kesäpäivä tai tehdä silloin kauan haaveilemaani piparijäätelöä ja ensi vuonna ajatus joulusta tekee minut ehkä taas iloiseksi, mutta nyt hyvästelen sen hyvillä mielin. Silti joulun lasta en tahdo jättää hankeen makaamaan samoin kuin mökin pihkalta tuoksuvaa kuusta - Jeesusta mä tarvin vaikka stressaavaa kulutusjuhlaa en ehkä niinkään. Tällästen yöllisten mietteiden saattelemana tahdon toivottaa sulle tsemppiä ja siunausta joulun jälkimaininkeihin ja kaikkea hyvää alkavaan vuoteesi  - tuokoon se mukanaan sopivasti seikkailuja, riittävästi lepoa ja just oikeen verran naurua ja kyyneliä! 

- ihmeen milja