Siirry pääsisältöön

paras joululahja

Taas istun saman keittiön pöydän ääressä, mutta nyt ulkona ei paista kirkas pakkasaurinko vaan sysimusta yö. Vastapäisen kerrostalon pihasta loistaa kylläkin ulkokuusen valot, josta muistuu mieleeni meidän oman olohuoneen tekokuusi - voisikohan sen jättää siihen odottamaan ensi joulua? Ehkä se auttaisi meitä unohtamisen ammattilaisia muistamaan joulun ihmeen useamminkin kuin vain kerran vuodessa, tai ainakin niin säästyisi siivoamisen vaivalta. Suunnitelmissa oli askarrella kuusen alle lahjapaketti, jossa lukisi isolla JEESUS (jälleen erään ystäväni esimerkin inspiroimana), mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Onneksi tutun joululaulun sanat pitävät paikkansa silti. Jeesus syntyi maailmaan tuomaan meille valon ja vapauden eikä se totuus muutu, vaikka meiän koko joulu kuluis kyynelsilmin, känkkäränkkäillen tai sängyn pohjalla lahnaillen. Onneks joulun sanoma ei oo riippuvainen meiän fiiliksestä tai edes joulukuusen olemassaolosta tai olemattomuudesta. 

"Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme."





Mun jouluun mahtu monta kivaa juttua, mutta siinä sivussa monta ei-niin-kivaa. Mun loma-allergia nosti taas joulun pyhinä päätään, joskus siitä teen vielä pidemmänkin postauksen, mutta lyhyesti suomennettuna se on osaamattomuus lomailla eli ottaa rennosti ja olla vaan. Etukäteen ja jälkikäteen ajateltuna musta oli ihanaa viettää joulu perheen kanssa mökillä; kinosten piirittämänä kaukana kaikesta, syödä suklaata ja pelata sanajahtia. Mutta sillä hetkellä mun mieli ei suostunutkaan sitä niin helposti uskomaan vaan syöksi ulos kyyneleitä, vaikka yritin painaa nappia nimeltä nauru. Lopullinen syy näihin hehtaarin kokoisiin vesipisaroihin jäi jälleen   tuntemattomaksi jos ei lasketa mukaan ihanaa Kate Jacobs:in kirjaa Pieni lankakauppa tai syksyn mukanaan tuomien muutosten jälkimaininkeja. Saunan jälkeiset vilvoittelukärrynpyörät ja iskän kanssa puiden hakkuussa kisaaminen osoittivat kuitenkin, että nauru-nappula on yhä olemassa ja loppujoulusta se rupesi tottelemaan käskyjä useamminkin. Silti huokaisen helpotuksesta, kun tuo suurten odotusten ja tavaratalojen kassakoneiden riemujuhla on ohi. Saatan kyllä kuunnella joululauluja joku kaunis kesäpäivä tai tehdä silloin kauan haaveilemaani piparijäätelöä ja ensi vuonna ajatus joulusta tekee minut ehkä taas iloiseksi, mutta nyt hyvästelen sen hyvillä mielin. Silti joulun lasta en tahdo jättää hankeen makaamaan samoin kuin mökin pihkalta tuoksuvaa kuusta - Jeesusta mä tarvin vaikka stressaavaa kulutusjuhlaa en ehkä niinkään. Tällästen yöllisten mietteiden saattelemana tahdon toivottaa sulle tsemppiä ja siunausta joulun jälkimaininkeihin ja kaikkea hyvää alkavaan vuoteesi  - tuokoon se mukanaan sopivasti seikkailuja, riittävästi lepoa ja just oikeen verran naurua ja kyyneliä! 


- ihmeen milja        

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämäni aakkoset

Hei, siu ja tervetuloa blogiini! Istun vaaleanpunaisessa keittiössämme kynttilän valossa ja ulkona on uskomattoman kaunis pakkassää, mutta mä oon vielä muumi-yöpuvussa ja nautin lomapäivästä (holiday = holy day, aamun Raamattu-sovelluksen antimia). Taustalla soi uuden vuoden kunniaksi ostamani tuorein Pekka Simojoen levy ja edessäni seisoo täpötäysi Macin läppäri, joka saa kunnian toimia ensimmäisen blogitekstini kirjoitusalustana. Näihin aakkosiin sain inspiraation vuosia sitten rakkaalta ystävältäni (joka muuten lähtee huomenna maailmalle) ja äikän opelta, jotka molemmat osoittautuivat sielunsiskoikseni. Kiitos siis heille ja teille ja Jumalalle kaikesta, mitä nämä aakkoset pitävät sisällään! (kuvista kiitos rakkaalle pikkusiskolleni) A itous, heikkouteni ja vahvuuteni B ellarom, esimerkki hyvästä suklaasta ja isäni lempikaupasta C las Ohlson, keittiömme pelastaja - vaaleanpunaisen ihmekauppa D aavid, rakastamieni runojen rustaaja E lämä, addiktioni F acebook...

tieteellisyydellä maustettuja sanaleikkejä

Heisulivei pitkästä aikaa!  Tänään tuleeki sit vähän erilaista, uutta ja ihmeellistä tekstiä (nojoo en lupaa mitään, etten joudu sanojani syömään). Nimittäin julkasen mun ensimmäisen tieteellisen tekstin , tai ainakin mun omaa tieteellistä tekstiä analysoivan tekstin. Kyseessä on siis KASORIENT -kurssimme tehtävä, jonka aikoinaan kirjoitin loppuun lisäaikaviikon viimeisen päivän viimeisillä tunneilla (lisäaikaviikko olikin sillon aikamoinen rukousvastaus ja -ihme, parasta oli, ku huomasin, et priorisointi kannatti: menin ihanaan Kohtaamo -iltamessuun, vaiks olis pitäny tehdä tota esseetä ja sit mulle siunaantukin viikko lisäaikaa - halleluja!)  Mun kummitäti siis vinkkas, kun tätä blogijuttua alotin, että yks, mistä täällä kannattaa höpistä on mun luokanopettajaopinnot, sillä ne herättää varmasti kiinnostusta. Sitä vinkkiä noudattaen kirjotan siis nyt ensimmäisen yliopistoa käsittelevän blogitekstini ja sen kunniaksi myös kuvitan sen kuvilla, joissa mulla on päällä mun ...

extemporee - rakastamani elämäntapa

Onnellinen olen , kiitos teidän ihanien kommenttien koskien tätä blogiani - kiitos! Niin onnellinen, että oli pakko ilostuttaa teitä tänään tuplajulkasulla blogin perustamisen kunniaksi ;) Saanko esitellä erään lempisanoistani, nimittäin extemporee ! ja parhaiten se luontuu, kun mukaan yhdistää rukoilun. Jumalan johdatus on paras ratkasu tappavaan tylsyyteen, kuolettavaan kauhuun, murisevaan mahaan, luhistuvaan lompakkoon, ikuiseen itkuun, oikukkaaseen onnellisuuteen, yhtäjaksoiseen yksinäisyyteen tai ihan mihin vaan! Ja ennen kuin ehditte kukaan sanoa mitään mun liiasta sinisilmäsyydestä tai Afrikan lasten hädästä niin vastaan, että "se, mikä ihmiselle on mahdotonta, on mahdollista Jumalalle" (Luuk. 18:27) ja kyllä, maailmassa on paljon pahaa ja ei, en tiedä miksi, mutta tiedän, että Jumala on hyvä. Mutta asiaan, extemporee ja rukoilu. Mietin tässä edelleen yöpuvussa heiluessani, että missäköhän päivälliseni söisin ja kenenköhän kanssa. Toiveeni olisi opiskelijab...