PRIORISOINTI! kyllä, vähintään kissankokoisin kirjaimin, tummennettuna, kursivoituna, alleviivattuna ja huutomerkki perässä. mun mielestä superlatiiveja ei voi käyttää liikaa eikä voi muitakaan tehostuskeinoja (okei, voi, mutta tässä tapauksessa ei). priorisointi on mun uus, yliopistovuonna päätään yhä enemmän nostanut mielen sisäinen mörkö, joka ulos päästessään saa mut joko tuohtumaan eli superpälättämään tai sit tekee musta täysin tunnottoman mykän möykyn. Joka tapauksessa (välihuomio: en osaa päättää alotanko lauseita isoilla kirjaimilla vai käytänkö tehoste-/tyylikeinona pienellä kirjaimella alottamista, joten teen sen kaikista huonoimman vaihtoehdon eli käytän molempia. tän pienen sivuseikan avulla päästään itseasiassa aika hyvin asian ytimeen, priorisoinnin alkulähteille; päätöksen teon vaikeuteen), mutta siis joka tapauksessa priorisointi muodossa tai toisessa menee mulla lähes poikkeuksetta tunteisiin, koska se on niin mrrr *** vaikeeta! (tää on niitä harvinaisia tilante
blogi elämästä: elämästä, joka on ihanaa ja kamalaa ja kaikkea siltä väliltä. elämästä, jonka suola on ystävät ja sokeri Jeesus Kristus. elämästä, joka on opettelua ja innostumista. elämästä, joka on niin ihmeellistä, että tahdon jakaa teillekin sen iloja ja suruja ja toivon teidän niistä rikastuvan. tää blogi kertoo ihmeen laiffista eli Milja Alangon elämästä ja sisältää kaikkea maan ja Taivaan väliltä. tervetuloa kokemaan kanssani lahjaksi saatu seikkailu nimeltä elämä!