haukotus

kynttilän valossa, vaaleanpunaisen värimaailman ympäröimänä, höyryävä teekuppi kädessä ja korvissa juha tapion uusi levy. suihkunraikkaana ja ramasee ihanan makeasti. menneen viikon kauniit muistot puuroutuvat pehmeäksi pumpuliksi, mieli on kuin vaahtokylvyssä. tovin oon jo haaveillut ajatusjuoksun kiteyttämisestä sanoiksi, tunnelmapohjasesta raapustamisesta, vähän runollisesta kirjotushetketkestä ja nyt se on tässä. pään tyhjennys ennen sänkyyn sammumista. eikä mua oo humalluttanut mikään vettä vahvempi vaan pelkästään tää elämän meno.

bussissa lepäsin

auringosta heräsin

helsingissä seikkailin

kerran ärsyynnyin

messussa voimia keräsin 

kotimatkalla huonolta fiilikseltä pelastuin

kun kaverin junaan hyppäävän huomasin 

siitä ilostuin 

ja mielen hassun hitauden

väsymyksen piikkiin tällä kertaa panisin  

pienenä en suostunut ikinä myöntämään, että mua väsyttää. nyt teen sen mielelläni, kai musta on tullut vähän aikuinen tai ainakin aikuisempi. käytin jopa hissiä portaiden sijasta, mitä en ikinä tee - nautin väsymyksen eduista. silmien lupsuminen kiinni ja makoisasti haukotteleminen kello yheksältä sunnuntai-iltana tuntuu hyvältä. lämpimiin lakanoihin pujahtaminen ja uuden viikon alottaminen pitkillä yöunilla on paras idea hetkeen. mua ei edes pelota, että havahtuisin hereille kesken painajaisunien kuten tänä aamuna. luotan huomisen Herran hyvään huomaan. 

tulossa on kiireinen ja työn täyteinen viikko, mutta to do-listan teko on vasta aamun heiniä. yö nukutaan ilman huolia. eihän kukaan voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa, ei edes yöuniensa. huokaisen syvään, hörppään teekupin tyhjäks ja puhallan kynttilän sammuksiin. nyt on aika sanoa hyvää yötä ja nauttia hetki siitä, ettei ajattele mitään. nukkuu vaan. 

- ihmeen milja